Seinäkiipeily

Seinäkiipeilyn reitti suosituksi harrastukseksi

Vice-verkkojulkaisun haastattelema James kertoo aloittaneensa yleensä lauantainsa puoliltapäivin ystäviensä kanssa pubissa, missä hän viihtyi kolmeen asti aamuyöllä olutta juoden. Nykyään hän on kuitenkin lopettanut juomisen, ei käy enää juuri koskaan pubissa ja noudattaa kasvisruokavaliota. Hän sanoo tämän dramaattisen muutoksen olevan osa hänen 100-prosenttisesti muuttunutta uutta elämäänsä.

Viisi kuukautta sitten hänen ystävänsä kutsui Jamesin mukaan kotikaupunkinsa sisäkiipeilysaliin. James sanoo, ettei ollut harrastanut mitään urheilua ties miten pitkään aikaan, mutta hän oli nauttinut vuonna 2018 julkaistun Free Solo -dokumenttielokuvan katselusta, missä seurattiin kalifornialaisen kalliokiipeilijä Alex Honnoldin köydetöntä nousua 900 metriä korkealle kiviseinämälle Yosemiten kansallispuistossa. James päätti kokeilla kiipeilyä, mistä on sen jälkeen tullut hänen mukaansa pakkomielle Jamesille.

Pian hänen ensimmäisen kiipeilykertansa jälkeen James alkoi käydä kiipeilysalilla kolme tai neljä kertaa viikossa. Hänen mukaansa kiipeilyssä ei ole kyse pelkästään fyysisestä näkökulmasta, vaan myös aivotyöstä, jota vaaditaan reitin lukemiseen etukäteen. Se sopii hänen mukaansa todella hyvin tavoitteiden asettamiseen ystävällismielisessä kilpailussa mukana olevien ihmisten kanssa.

Suosio on kovassa kasvussa

James ei ole yksin hiljattain löytämänsä pakkomielteen kanssa. Viimeisen kahden vuoden aikana kiipeilyn suosio on kasvanut räjähdysmäisesti. Vuonna 2018 The Guardian -lehti kirjoitti, että kiipeily on noussut pienen piirin harrastuksesta maailmanlaajuiseksi sensaatioksi, kun sisäkiipeilykeskusten kävijämäärät kasvavat jopa 20 prosenttia joka vuosi. Myös Zac Efronin ja Brie Larsonin kaltaiset kiipeilyn julkkisfanit ovat nostaneet lajien tunnettavuutta ja suosiota.

Sain itse kiipeilyharrastuksen aloittamiseen kipinän American Ninja Warrior -sarjasta. Aiemmin olin kiinnostunut lähinnä pelaamisesta ja liikunta oli jäänyt vähemmälle. Ensimmäinen kiipeilykerta vei kuitenkin mukanaan. Pelaamisessa ja kiipeilyssä on enemmän samaa kuin ensi silmäykseltä uskoisi – kun mietit taktiikkaa strategiapelissä tai pyöräytät kiekkoja, etsit vapaita tiiliä mahjongissa tai mietit siirtoasi shakissa, aivosi toimivat samoin kuin miettisit reittiäsi seinäkiipeilyradalla. Ongelmanratkaisun ja liikunnan yhdistäminen on sopiva harrastus, joka yhdistää kaksi erilaista maailmaa. Kenties juuri sen vuoksi kiipeily onkin noussut niin suosituksi harrastukseksi.

Free Solon lisäksi myös muut jännitystä tihkuvat kiipeilydokumentit ovat auttaneet tuomaan kiipeilyn valtavirran yleisön tietoisuuteen. Yksi näistä dokumenteista on The Dawn Wall, jossa kiipeilijä Tommy Caldwell taistelee terroristikidnappaajia vastaan ja menettää yhden sormistaan, juuri ennen sijoittumistaan maailman ykköseksi vapaakiipeilyssä. Kiipeily on muuttunut Mountain Warehouse -fleecepaitaisten nörttien ulkoilmaharrastuksesta valtavirran aktiviteetiksi.

Yli kahdeksan vuotta kiipeilyä harrastanut Lontoossa asuva Pez kertoo, että muutama vuosi sitten hän saattoi ajattelemattomuuttaan vahingossa kyllästyttää kaikki kotibileissä olleet puhumalla kiipeilystä. Mutta jos hän mainitsee asiasta nyt, puhekumppanin silmät alkavat kiilua ja hän alkaa puhua itse keskeytymättömästi The Dawn Wall -elokuvasta.

Vaikka myös naiset ovat hyvin edustettuina ammattimaisessa kiipeilyssä, harrastuksena kiipeily tuntuu houkuttelevan erityisesti millenniaalimiehiä. Tunnet varmaankin vähintään yhden tyypin, reilun parikymppisen tai juuri kolmekymppisen, joka ei lopeta puhumista viime viikonlopun seinäkiipeilysuorituksistaan. Hän seuraa ja kommentoi tiettyjä kiipeilijöitä Instagramissa ja käyttää tiettyjä kalliita kiipeilyyn liittyviä merkkivaatteita ja -kenkiä. Ja hänelle on kasvanut hauikset.

Sophie Cheng ja Brett Ffitch ovat Iso-Britanniassa asuvia vuorikiipeilyohjaajia, jotka opettavat ulkokiipeilyä Euroopassa sekä ylläpitävät YouTubessa Climbing Nomads -kanavaa. Heidän mukaansa sisäkiipeilijöiden määrä heidän harjoitussessioissaan on kasvanut viime vuosien aikana. Useille heidän järjestämilleen kursseille osallistuu ihmisiä, jotka ovat opetelleet kiipeilemään sisätiloissa ja jotka haluavat viedä taitonsa myös ulos. Ffitchin mukaan nykyään on selvä trendi, että kaikki aloittavat sisällä, opettelevat siellä perustason taidot ja siirtyvät sitten ulos.

Seinäkiipeily on kaupunkilaisten harrastus

Sisäkiipeily, jossa noustaan vain pari metriä korkeaa seinää käyttämällä värikoodattuja otekappaleita, on sen tyyppistä kiipeilyä, jota James ja muut kaupungeissa asuvat kiipeilijät harrastavat. Toisin kuin köysikiipeilyssä, siinä ei vaadita köysiä tai valjaita, joten sitä voi alkaa harrastaa melko helposti. Sinun tarvitsee vain ilmaantua paikalliselle kiipeilysalille, vuokrata kengät ja lähteä liikkeelle aloittelijoiden reittiä pitkin.

Sisäkiipeily

Adam, joka asuu Lontoossa, meni ensimmäistä kertaa sisäkiipeilysalille noin kuusi kuukautta sitten eron jälkimainingeissa. Hän kertoo, että hänellä oli mielikuva laumasta nörttejä pienessä suljetussa tilassa tekemässä pieniä liikkeitä pitkin seinään iskettyjä pieniä muovinpaloja. Hän ajatteli kiipeilyn olevan todella helppoa, mutta se osoittautuikin todelliseksi haasteeksi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Hän jäi nopeasti koukkuun, mikä on osittain helpon aloittamisen ansiota, ja nykyään hän kiipeilee säännöllisesti kiipeilyseinillä ympäri Lontoota.

Myös Lontoossa asuva Robin innostui seinäkiipeilystä ystäviensä kautta ja omaksui sen nopeasti omaksi harrastuksekseen. Hän kertoo ostaneensa kiipeilykengät noin kolmen—kuuden kuukauden harjoittelun jälkeen. Hän alkoi käydä kiipeilemässä säännöllisemmin ja huomasi todella pitävänsä siitä. Nykyään hän herää klo 5.45 päästäkseen kiipeilemään klo 6.30 kahtena tai kolmena aamuna viikossa.

Kuten polkupyöräily ja vaikkapa hiiliteräspannut, kiipeily tarjoaa miehille mahdollisuuden nörtteillä varusteilla ja tekniikalla. Robin vertaa kiipeilyharrastusta interaktiiviseen kolmiulotteiseen palapeliin. Redditin kiipeilyosio tulvii neuvoja kiipeilijän kyynärpään välttämisestä ja kiipeilijöiden omakuvia heidän selvitettyään reittejä putoamatta tai pitämättä lepotaukoja. Norjalaisen entisen kilpakiipeilijä Magnus Midtbøn kaltaiset vloggaajat julkaisevat vinkkivideoita YouTubessa sadoille tuhansille tilaajille.

Kun James ei ole kiipeilysalilla, hän katselee kiipeilyvideoita. Hän kertoo, että kaikkeen kiipeilyyn liittyvään jää helposti koukkuun. Hänen mielestään tilanne on eriskummallinen, ja kiipeily kuuluu erittäin nörttimäisenä osa-alueena hänen elämäänsä tällä hetkellä. Hän sanoo kyllästyttävänsä perheensä ja kaverinsa kiipeilyaiheisilla jutuillaan.

Seinää pitkin kiipeämisessä on liikuntaharjoituksena myös se hyvä puoli, että se ei tunnu harjoitukselta. Mikä on ideaalinen tilanne, jos olet parikymppinen mies, joka pelasi ennen jääkiekkoa ennen kuin loukkasi reitensä, eikä häntä kiinnosta lähteä juoksulenkille.