Kiipeilyurheilu


Kiipeily tarkoittaa kohteelle nousemista yleisesti jalkoja ja käsiä hyödyntäen. Ennen kiipeily oli välttämätön liikkumismuoto, toisin kuin taas nykyään alkuperäiskansat hyödyntävät tätä enemmän. Kiipeilymuotoja on monenlaisia lajin harrastamiseen liittyen kuten seinäkiipeily, boulderointi, vuorikiipeily, kalliokiipeily ja puukiipeily. Harrastuksena kiipeilyn kaikki muodot ovat fyysisesti haastavia ja eri olosuhteet tekevät asiassa oman osansa.

Kiipeilyurheilu

Esimerkiksi seinäkiipeily on kokonaisvaltaisesti lihaksistolle raskasta. Niin ikään vuorikiipeily myös, mutta ulkona kiipeämiseen vaikuttaa sää, kuin myös muut ulkoiset tekijät. Kiipeilyä harrastetaan kaikkialla maailmassa ja sen suosio onkin 2000-luvulla kasvanut todella paljon sisäseinien lisäännyttyä.

Harrastaminen ja kilpailu

Harrastuksena kiipeily sopii niin miehille kuin naisille, lapsille ja aikuisille. Kiipeilyä voi soveltaa monissa paikoissa monilla eri tyyleillä. Luonnossa kiipeilystä nauttimisen terapeuttiset vaikutukset voivat yllättää vanhemmankin urheilijan, kun taas joku hakee kiipeilystä itselleen kilpaurheilulajin, joka muodostuu elämäntavaksi. Kiipeilyn Suomeen toi Matti Jokinen 1950-luvulla, kun hän nousi sveitsiläisen vuorioppaan kanssa Matterhornille. Tapahtumaa alettiin pitää Suomen vuorikiipeilyn alkuna. Jotkut vievät kiipeilyn ulos sisäseiniltä ja suuntaavat vuorille, näistä mainittakoon usealle tuttu Mount Everest, K2 ja Baintha Brakk. Baintha Brakkin huipulle on tiettävästi kiivetty vain kaksi kertaa, kun taas Mount Everestille lukuisia kertoja. Kaikki kyseiset vuoret ovat myös vaatineet useita kuolon uhreja ja loukkaantumistapauksia.Mount Everestille ensimmäisen kerran on kiivennyt Edmund Hillary ja Tenzing Norgay vuonna 1953. K2 vuoren huipulle pääsi ensimmäistä kertaa Lino Lacedelli ja Achille Compagnoni vuonna 1954. Baintha Brakkin huipulle päästiin vuonna 1977. Sittemmin kului jopa 24 vuotta kunnes huipulle kiivettiin uudelleen vuonna 2001. Baintha Brakkia pidetään vaikeimpana huippuna saavuttaa. Kilpailua kiipeilymaailmassa siis riittää ja kiipeilyn mm-kisat järjestetään joka vuosi. Viime vuonna Suomen aikuisten maajoukkoeeseen kuului muun muassa Anthony Gullsten, Anna Laitinen ja Ilari Kelloniemi. Myös juniori maajoukkoe on olemassa. Se keskittyy lisäämään kilpailua kaipaavien juniorien mahdollisuuksia. Tällä hetkellä juniorien johtajana toimii Santeri Turkulainen. Boulder tyylisen kiipeilyn sm-kisat järjestettiin viimemmäksi Espoossa 28.10.17 ja seuraavat 8.12.18 Helsingissä uudessa kiipeilyareena Redissä. Harrastajien on mahdollista päästä Suomessa myös jääkiipeilemään. Jääkiipeily on kalliokiipeilyn talviversio, jossa kiivetään luontoäidin antamilla jäisillä kallioilla, kuten vesiputoukset tai muut jäätyneet vedenvirtaus paikat kallioilla. Jääkiipeilyä pääsee Suomessa joissain paikoissa kokeilemaan myös ammattilaisen opastamana kuten Rukalla. Yksi suosituimmista paikoista löytyy Posiolta, Korouoman rotkolaaksosta, yksi Pirunkalliolta Helsingistä, jonka järjestää Adventure Partners. Tavallista seinäkiipeilyä pääsee kokeilemaan melkein missäpäin tahansa. Seinäkiipeilyyn vaaditaan yleensä aina kaksi ihmistä eli varmistaja ja kiipeilijä. Varmistajan tehtävä on varmistaa kiipeilijän turvallisuus ja kiipeilijän pysyminen seinällä. Varmistuslaite perustuu varmistajan pitelemään köyteen, jonka toinen pää on kiipeilijän lanteilla. Se on pujoitettu reitin yläpäässä olevan koukun läpi ja jos kiipeilijä putoaa, hän ei pääse putoamaan kuin matkan, jonka köysi on löysänä. Tärkein sääntö on, ettei varmistaja koskaan päästä köydestä irti.

Harrastaminen ja kilpailu

Comments are closed.