Kiipeily


Monissa maissa kiipeily oli entisaikoina täysin luonnollinen liikkumiskeino. Vielä tänä päivänäkin sitä käytetään muutamissa maissa arkipäiväiseen kulkemiseen. Pääosin kiipeilystä on kuitenkin tullut sporttinen harrastus ja liikunnan muoto, joka kasvattaa suosiotaan jatkuvasti.

Kiipeily

Kiipeilyä voidaan harrastaa joko ulko- tai sisätiloissa. Ulkotiloissa kiipeilyreitit kulkevat useimmiten luonnonkallioilla. Reittejä on pystytetty myös erilaisiin ihmisen tekemiin rakennelmiin, kuten teollisuustorneihin. Kiipeilyä voidaan harrastaa joko kalliokiipeilynä, seinäkiipeilynä tai boulderointina. Tärkeintä ei ole varsinaisesti huipulle pääseminen, vaan kuljettavan reitin vaikeustaso.

Kalliokiipeily

Kalliokiipeilyssä kiipeilijä nousee kallion seinämää valmiiksi suunniteltuja reittejä pitkin. Urheilukiipeilymuodossa reiteiltä löytyy parin metrin välein tukevasti kallioon pultattuja hakoja, joihin kiipeilijä saa varmistusköyden kiinnitettyä.  Kiipeäjän parina on aina varmistaja, joka pysyy maan tasalla ja syöttää kiipeäjälle varmistusköyttä sitä mukaa, kun tämä edetessään kiinnittää köyttää erityisvalmisteisilla sulkurenkailla tukihakasiin.  Tukihakaset, varmistajan käyttämä liivi ja erityiset solmut takaavat kiipeäjän turvallisuuden, jos tämä sattuisi lipeämään.

Perinteisessä muodossa taas kiipeilijä kiinnittää itse tukipisteet valmiiksi suunnitellulle reitille. Usein tuet kiinnitetään luonnollisesti muototuneisiin halkeamiin kallioissa. Tukipisteiden varmistaminen on todella raskasta ja vie paljon voimia, joten perinteistä muotoa harjoittavat kiipeilijät omaavat usein erityisen kovan fysiikan. Kalliokiipeily on riskialtis urheilulaji. Kallion seinälle ei olekaan syytä nousta, jos et ole käynyt vasta-alkajille tarkoitettua kurssia, ja mukanasi ei ole kokeneempaa kumppania.  Myös asianmukaisesta varustuksesta huolehtiminen on äärimmäisen tärkeää. Kiipeilyssä käytettävä varmistusköysi on erityisrakenteinen, se on kestävä ja keveä. Tarkista aina köyden murtolujuus, eli voima, jonka alla köysi pettää. Tarkista myös, että köydestä löytyy tarvittavat turvamerkinnät, CE tai UIAA. Hyvät turvalaitteet ovat tärkeä kohta ostolistallasi. Ne voivat pelastaa kiipeilijän hengen lipsahduksen sattuessa, joten älä tingi laadusta. Varmistusvaljas pysäyttää putoamisen ja kohdistaa iskuvoiman valjaisiin. Kiipeäjä pukee ylleen jalka- ja vyötärölenkeistä muodostuvat valjaat, joissa on lenkki varmistuksen kiinnitykselle. Kiipeämistä voidaan helpottaa hyvillä kiipeilykengillä. Erilaisille kiipeilytyyleille on tarjolla eri mallisia kenkiä – yhdistävä tekijä on kuitenkin aina pohjan materiaali. Kengänpohjat valmistetaan aina kumista äärimmäisen pidon tuomiseksi. Käsien hikoamista estämään käytetään valkoista pulveria, magnesiumkarbonaattijauhetta, jota kiipeäjä kuljettaa mukanaan seinällä valjaaseen kiinnitettävässä pussissa. Päähän laitetaan tietysti kypärä suojaamaan päätä putoilevilta kiviltä.

Seinäkiipeily ja boulderointi

Seinäkiipeily on kalliokiipeilyn sisätiloissa harrastettava versio. Harrastajat suosivat yleensä suuria kiipeilyhalleja, joista voi löytyä satojakin reittejä harjoiteltavaksi. Reiteille on kiinnitetty eri muotoisia ja kokosia otteita, joita käyttämällä kiipeilijä pääsee etenemään seinällä. Otteet ovat värikkäitä, tarjoten näin kokeneemmille harrastajille mahdollisuuden vaikeuttaa reittiä käyttämällä vain tiettyä väriä. Seinäkiipely on vasta-alkajalle hieman turvallisempi vaihtoehto kalliokiipeilyyn verrattuna. Hallit ovat aina tarkkaan valvottuja, ja ne tarjoavat uusille tulokkaille perehdyttämistä. Korkeammille köysireiteille päästäksesi taitosi tullaan todennäköisesti testaamaan ensin varmistustesteillä. Kuten kalliokiipeilyä, myös seinäkiipeilyä köysillä harrastetaan aina parin kanssa. Boulderointi sen sijaan tarkoittaa kiipeilyä ilman köyttä ja erillisä varmistuslaitteita. Liikkuminen perustuu täysin omaan kehonhallintaan ja voimaan. Halleissa boulderointiseinien alle on aina asetettuna pudotusta pehmentävät patjat. Seinät ovat myös verrattain matalia ja reitit lyhyitä. Kalliokiipeilyssä boulderointia harrastavilla tulee olla todella kova luotto omiin taitoihin. Suurin osa pitäytyy matalissa, alle viisimetrisissä kallioissa ja suurissa kivenlohkareissa, mutta maailmalta löytyy myös huimapäitä, jotka kiipeävät haastavampiakin reittejä boulderoimalla. Kiipeilyreitit ovat arvotettu vaikeusasteen mukaan. Näin kiipeilijä voi valita omalle tasolleen sopivan reitin. Useimmin käytössä on ranskalainen asteikko, joka lähtee liikenteeseen kolmosesta: 3, 3+, 4, 4+, 5, 5+, 6A, 6A+, 6B, 6B+, 7, 7+ jne. Mitä korkeampi numero on, sitä vaikeampi reitti on odotettavissa.

Seinäkiipeily ja boulderointi

Comments are closed.